Kundaliinijoogaa

Kundaliinijoogan aikainen aamuharjoitus alkaa viiden maissa ja kestää 2,5 tuntia.

Kiva idea: joogataan pitkään ja rauhassa. Mutta miksi niin aikaisin? Miksi sitä kutsutaan sadhanaksi eikä joogatunniksi? Miksi harjoitus on ilmainen ja miksi se noudattaa aina samaa kaavaa?

Lähdetäänpä liikkeelle siitä, että aamu on parasta aikaa joogaharjoittelulle. Kun ympäristössä on vasta vähän hälinää, on keskittyminen helpompaa. Keho ja mieli ovat yöunien jäljiltä otollisessa tilassa. Lisäksi, auringonnousun aika on maaginen amrit vela, ambrosian aika. Yön muuttuessa päiväksi, maailma kulkee läpi ”ajan ja paikan aamuhämärän”.

Kun joogaharjoituksen tekee aamulla, kantaa se koko päivän. Sanotaan, että sen minkä antaa, saa kymmenkertaisena takaisin. Jos aamustaan antaa 2,5 tuntia harjoittelemalla sielun yhteyttä, nauttii koko muun vuorokauden tämän yhteyden hedelmiä.

Aikainen aamuherääminen on harvalle ihmiselle helppoa. Se vaatii melkoista päättäväisyyttä ja sitoutumista. Sana sadhana tarkoittaakin itse asiassa kuria tai käyttäytymissääntöä (discipline). Kun itsensä saa tottelemaan heti aamusta, ovat loppupäivän askareet helpompia.  Sadhanan merkitys on ”henkilökohtainen henkinen harjoitus”.

Oikeastaan sadhana on siis päivittäinen, itse tehtävä, jatkuva ja säännöllinen harjoitus, jossa mieli ja keho palvelevat sielua.

Jatkuva harjoittelu on joogan edellytys. Ikiaikaisten henkisten oppien integrointi elämään ei käy vain teorian kautta, vaan niihin on muodostettava henkilökohtainen käytännön suhde. Ilman tätä opeista tulee epäinspiroivia latteuksia. (Tämän vuoksi sadhana on hyvin tärkeää myös joogaopettajille. Jos ei opeta henkilökohtaisesta kokemuksesta käsin, mistäs sitten.)

Mutta hetkinen, mitä tekemistä tällä on yhteisen aikaisen aamuherätyksen kanssa?

Sadhana on siis henkilökohtainen harjoitus, mutta kuten kaikkea muutakin joogaa, myös aamuharjoitusta kannattaa edes toisinaan tehdä yhdessä.

Ryhmässä energia on erilainen ja tasapaino helpompi löytää: jokaisen osallistujan panos vaikuttaa kaikkiin muihin nostattavasti, se tasoittaa eroja ja tuo suurempaa harmoniaa. Ryhmässä on helpompi keskittyä. Yksittäiset aurat muodostavat ryhmäauran, ja osallistujat saavuttavat saman aallonpituuden. Tämä auttaa kommunikaatiossa koko päivän ajan. (Tämän vuoksi joogaharjoittelu ryhmässä on ylipäänsä suositeltavaa. Ryhmän energian avulla pääsee omassa harjoittelussa nopeammin eteenpäin.)

Henkilökohtainen sadhana on jokaisella omanlaisensa: kukin keskittyy sellaiseen liikesarjaan ja meditaatioon kuin juuri sillä hetkellä oman kehityksen kannalta on tarpeellista (näiden valinnassa joogaopettaja opastaa mielellään).

Ryhmässä tehtävä sadhana noudattaa aina samaa kaavaa. Edesmenneen kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin mukaan tällainen sadhana-kaava on näinä muuttuvina aikoina yksinkertaisesti paras kombinaatio, ja kundaliinijoogayhteisö ympäri maailmaa toteuttaa tätä ryhmäsadhanoissa.

Ryhmäsadhana alkaa vajaan puolentunnin mittaisella mantraresitaatiolla Japji Sahibilla. Japji on sielun laulu. Samalla tavalla kuin suihku puhdistaa fyysisen kehon, Japji Sahib puhdistaa energiakehon antaen sielun valon loistaa

Mantraresitaatiota seuraavat lämmittelyliikkeet ja joogan liikesarja eli kriya – nämä sadhanan vetäjä valitsee itse ja ne ovat joka kerta erilaiset. Rentoutus on aamuisin hieman lyhyempi kuin joogatunnilla, jotta aivan kaikki eivät nukahtaisi.

Tämän jälkeen seuraa tunnin mittainen meditaatio-osuus, joka koostuu seitsemästä mantrameditaatiosta. Sadhana on vielä intensiivisempi kokemus, jos paikalla on muusikoita säestämässä mantroja.

Sadhana ei ole joogatunti, jossa opettaja välittää oppeja ja valvoo oppilaiden fyysistä ja henkistä tekemistä. Sadhanan voi vetää kuka tahansa, jolla on kundaliinijoogasta tarvittavaa kokemusta, ja se on harjoitus myös vetäjälle. Sadhanan vetäminen on palvelus niin itselle kuin yhteisölle, eikä siihen siksi liity rahaa.

Ideaalitilanteessa jokainen aamu siis alkaisi kukonlaulun aikaan 2,5-tuntisella joogaharjoituksella, joko yksin tai ryhmässä. Mutta mikä tahansa muukin harjoitukseen käytetty aika kantaa hedelmää, eikä ainakaan alkuun kannata haukata liian isoa palaa. Kyse on elämänmittaisesta kasvusta, ja maraton-treenitkin aloitetaan lyhyillä lenkeillä. Kun sadhana-harjoitteluun tottuu, löytyy sille lisää aikaa kuin itsestään.

Sadhanan merkitys ei ole vain kurin ja järjestyksen oppimisessa. Se liittyy erottamattomasti elämänasenteeseen ja onnelliseen elämään. Sadhana, oli se minkä mittainen tahansa, puhdistaa alitajuntaa: se pakottaa meidät voittamaan egon ja laiskuuden. Tämä voi tuntua aluksi vaikealta, mutta harjoituksen myötä sadhana tuo mukanaan voittoisan asenteen (aradhana), joka yhdistää joogin omaan syvään sisimpäänsä ja universumiin. Tämä johtaa mestaruuteen (prabhupati); neutraaliin tilaan, jossa tietoinen mieli yhdistyy alitajuntaan.

Sadhana eli henkilökohtainen henkinen harjoitus pitää mielen kirkkaana ja tuo sitoumusta elämään. Kukaan ei ole valmis, vaan tarvitsee jatkuvaa harjoitusta. Jopa mestarit harjoittelevat – pysyäkseen mestareina.

Seuraavan Loviisassa pidettävän ryhmäsadhanan ajankohta selviää tunnit ja kurssit -osiosta.

Lähteet: The Aqcuarian Teacher. KRI International Kundalini Yoga Teacher Training Manual.; Japji Sahib. Suomen Kundaliinijoogayhdistyksen mantravihko.