Kirjoituksia hiljaisuudesta

OLYMPUS DIGITAL CAMERAToukokuussa pidettyä Hiljaisuus sisälläsi -meditaatiotyöpajaa valmistellessani pohdin hiljaisuutta joogisesta näkökulmasta niin, että materiaalista syntyi myös artikkeli joogalehti Anandaan otsikolla Hiljaisuus on jumalten kieli sekä blogikirjoitus Hidasta Elämää -sivuston Shakti Pad -blogiin.

Blogikirjoitus lähestyy hiljaisuutta edellytyksenä itsensä kuulemiselle ja kuuntelulle. Tästä samasta aiheesta jatketaan tavallaan myös syyskuun retriitissä, jolloin teemana on armo, anteeksianto ja myötätunto itseä kohtaan.

Hiljentyminen ja hiljaisuus ovat siis keskeisiä käsitteitä joogassa.

Tässä blogikirjoitus kokonaisuudessaan. Alkuperäinen teksti löytyy täältä.

* * *

Shakti Pad: Hiljaisuus on kommunikoinnin sydän

”Toimit sitten ihan itseäsi kuunnellen”, neuvotaan ainakin joogatunnilla, äitiysneuvolassa, työpaikkalääkärillä ja naistenlehdissä.

Itsensä kuuntelu on nosteessa, mikä on erinomaista. Mutta itsensä kuunteleminen ja kuuleminen eivät ole itsestään selviä asioita.

Moni kuulee päässään jatkuvasti myllertävän ajatusten virran, joka ei ole millään tavalla selkeää tai yksiselitteistä. Ajatus hyppää hetkessä asiasta toiseen niin ettei perässä meinaa pysyä. Mieli metelöi, eikä selkeää omaa ääntä kuulu.

Mieli ja sielu ovat kaksi eri asiaa. Oma ääni ja todellinen itsetuntemus kumpuavat sielusta. Yhteys sieluun avaa intuition, joka opastaa oikealle polulle.

Jotta voi kuulla itsensä, tarvitaan sisäistä hiljaisuutta. Kaikki alkaa hiljaisuudesta: sanat, kuuntelu, värähtely, oma ääni, luovuus ja koko elämä.

Hiljaisuus on tauko sanojen tai tekemisen välissä, ja tauot ovat olennainen osa puhetta ja musiikkia. Puhe, joka on sopiva sekoitus hiljaisuutta ja ääntä, osuu sydämeen kuin runous. Hiljaisuus on kommunikoinnin sydän.

Kun jotakin päättyy, ennen kuin jotakin muuta alkaa, vallitsee hiljaisuus.perhonen2_400x400

Kundaliinijoogan oppien mukaan hiljaisuus on sitä, kun ”mikään ei ole sinun”. Se on olemuksen lepotila.

Heti kun ihmismieli erottaa jonkin olevan ”minun” tai ”sinun”,  astuu ego kuvaan. Elämä muuttuu haluamiseksi, saamiseksi, puolien pitämiseksi ja puolustamiseksi. Tämä egon luonnollinen ääni on hiljennettävä, jotta hiljaisuus voi olla todellista ja syvää.

Hiljentymisen taito on olennaista paitsi intuition ja oman äänen kuulemisen, myös jaksamisen, stressinsiedon ja elinvoiman kannalta. Joogassa ja meditaatiossa hiljentyminen on keskeinen harjoittelun kohde.

Meditaatiosta puhutaan joskus mielen pysäyttämisenä. Kyse on kuitenkin mielen hiljentämisen harjoittelusta. Eikä hiljaisuus ole pysähtynyttä, vaan syvää, turvallista ja kaunista väreilyä.

Hiljaisuuden sanotaan olevan Jumalan ääni, kun kuiskaus on rakastavaisten ja puhe ihmisten. Kun on hiljaa ja pysähtynyt, voi kaiken antaa tapahtua omistamatta sitä.

Luottamus on hiljaisuudelle hieno kumppani.

Ulkoinen ja sisäinen hiljaisuus ovat kaksi eri asiaa. Sen tuntee helposti, jos pitää pienen äänipaaston; laittaa puhelimen pois päältä ja on puhumatta edes hetken.

Hiljaisuuden voi kuulla kaikkien elämän äänien takana. Se on ulkoinen hiljaisuus.

Kun havaitsee ulkoisen hiljaisuuden, huomaa usein, miten villeinä mieli ja ajatukset sisällä laukkaavatkaan. Ulkoiseen hiljaisuuteen keskittyminen synkronoi kuitenkin vähitellen sisäisenkin maailman. Mutta ulkoinen hiljaisuus ei ole edellytys sisäiselle hiljaisuudelle.

Sisäinen hiljaisuus löytyy hiljentymällä. Hiljaisuudelle on annettava lupa tulla sisään. Hiljaisuuden kokeminen on taito, jota on jatkuvasti harjoiteltava, jotta se pysyy elinvoimaisena.

Yhteys omaan sieluun ja omaan ääneen on siis sisäistä hiljaisuutta, kun mielen hälinä vaimenee. Se on neutraali tila, joka mahdollistaa yhteyden myös muihin. Kun yhteys omaan sisimpään on olemassa, voi kiukkuiseen tai provosoivaankin puheeseen suhtautua neutraalisti, kuunnella mitä toisella on sanottavana ilman että reagoi saman tien.

Oma tietoisuus vaikuttaa siis myös keskustelukumppaniin: tarvitaan vähemmän sanoja, äkäinen puhe saattaa päättyä ihan vain läsnäolon voimasta. Äksyilijä on tullut kuulluksi, mitä sitä enää tiuskimaan.

Muiden kuunteleminen hiljaisuudesta käsin, ilman omaa sisäistä, jatkuvasti arvostelevaa tai arvioivaa kaikua ja tutkaa on mahdottoman palkitsevaa. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Ego ja mielen vilkas liike ovat ihmisissä sisäänrakennettuina. Samalla tavalla kuin meditaatiossa on mahdollista saavuttaa tietynlaisen tyhjyyden kokemus ensin sekunnin osiksi ja sitten hieman pidemmäksi aikaa, oppii kuuntelemaankin harjoittelemalla.

Kuuntelemme itse asiassa vain häviävän pienen osan meille osoitetusta puheesta. Aidosti kuunteleminen on mahdollista vain omasta hiljaisuudesta käsin. Kun kuuntelee ilman omia ajatuksia, kuulee oikeasti.

Jos ei ole hiljaa, on vaikea kuunnella. Jos ei ole hiljaista, on vaikea kuulla.

Hiljaisuutta on mahdollista ymmärtää vain kokemuksen kautta. Paras tapa tutustua hiljaisuuteen ja kasvattaa omaa sisäistä hiljaisuuttaan on yksinkertaisesti kokea sitä ja antaa sen kommunikoida, hiljentyä kuuntelemaan omaa ääntään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: