Kundaliinijoogan oppien mukaan ei ole olemassa ulkopuolista gurua, joka mystisen vihkimyksen tai salaisen tiedon avulla lähettäisi oppilaansa henkiselle polulle. Tämän tradition mukaan jokaisella on voima laittaa matkansa alulle ihan itse.
Kundaliinijoogan tekniikka voi toki olla suureksi avuksi matkalla, mutta tekniikka tai sen oppiminen ei ole päämäärä: tekniikan tehtävä on johdattaa oppilas lähemmäs itseään; lähemmäs suurinta opettajaa eli omaa sisäistä viisautta.
Näistä pohdinnoista syntyi edellinen blogikirjoitus Hidasta Elämää -sivuston Arkielämän joogaa -blogiin. Alla on teksti kokonaisuudessaan. Alkuperäinen teksti löytyy täältä.
En ole jakanut blogitekstejä täällä pitkään aikaan, joten jos haluat käydä vilkaisemassa, mitä muuta olen viime aikoina kirjoitellut, löydät kaikki tekstit kootusti täältä. Sat Naam.
Missä menee raja muiden auttamisen ja jatkuvan itsestä antamisen välillä? Olenko itsekäs, jos sanon ei?
Henkisen polun kulkija kurottaa helposti kohti taivasta, tavoittelee valoa, aurinkoa ja korkeuksia, haluaisi nousta ilmaan. Mutta ilman maan multaan hautautuneita juuria ei mikään tai kukaan kasva kohti aurinkoa.
Kundaliinijoogaa 