Missä menee raja muiden auttamisen ja jatkuvan itsestä antamisen välillä? Olenko itsekäs, jos sanon ei?
Elämä on jatkuvaa tasapainoilua erilaisten polariteettien välillä. Yksi suurimmista on minä–me, yhteys muihin ihmisiin ja universumiin. Elämän ja onnellisuuden kannalta yhteys on äärimmäisen tärkeä. Samalla meistä jokainen on kuitenkin yksilö, jolla on oma ääni, karma ja tarpeet. Lisäksi moni henkinen harjoitus opettaa, että rakastaakseen muita on ensin rakastettava itseään (mutta joskus matka omasta itsestä huolehtimiseen tuntuu niiin pitkälle, ettei muiden vuoro ehdi tulla tämän elämän aikana).
Joogan oppien mukaan itsestään voi antaa ilman että menettää mitään. Näin tapahtuu silloin, kun ihminen toimii sielustaan ja sydämestään käsin, kun ego on tarpeeksi hiljaa. Meditaatioharjoituksilla opetellaan kuuntelemaan sielun ääntä egon sijaan. Jos ego ei ole ohjaimissa, minulla ei ole mitään hävittävää.
Näistä pohdinnoista syntyi vuoden ensimmäinen kirjoitus Hidasta Elämää -sivuston Arkielämän joogaa -blogiin. Alla on teksti kokonaisuudessaan. Alkuperäinen teksti löytyy täältä.
Elätkö itseäsi vai muita varten?
”Mutta siitä ei päästä mihinkään, että ihminen elää muita varten, eikö niin?”
Joogakurssilla esitetty kysymys poiki mielenkiintoisen keskustelun. Onko muiden auttaminen pois minulta ja missä menee raja itsestä huolehtimisen ja itsekkyyden välillä?
Vastakkainasettelu siitä, elääkö ihminen itseään vai muita varten, ei ole kovin mielekäs, sillä eiväthän nämä sulje toisiaan pois. Jos elämän johtotähtenä on muiden auttaminen, jää oma hyvinvointi kakkoseksi. Jos taas aina ajattelee vain itseään, kasvattaa kuilua itsen ja muiden välille.
~ ~ ~ ~
Ihminen on sosiaalinen olento ja tulee näkyväksi ja oppii suhteessa muihin. Sen minkä antaa saa kymmenkertaisena takaisin. Mutta olenko minä tietoinen siitä, mitä annan?
Voidakseen auttaa muita on itsensä kanssa on oltava sinut. Jos auttaa muita saadakseen huomiota, hyväksyntää ja tunnustusta, lähtee auttaminen egosta, ja into lopahtaa tai uupumus iskee. Silloin ei myöskään lähetä eteenpäin puhtaasti ystävällisyyden energiaa, vaan ajaa omaa etuaan.
Jos auttaa sydämestään, ihmisyydestään käsin, tekee työtä uuvuttamatta itseään. Sanskriitin sana seva tarkoittaa pyyteetöntä palvelua. Se tarkoittaa muiden auttamista ilman että kaipaa mitään takaisin. (Se on juuri sitä lähimmäisenrakkautta, josta kristinuskokin puhuu.)
Seva on valtavaa armoa itseä ja muita kohtaan. Tämä armo tuo voimaa uhrautua ilman että ego taistelee vastaan. Silloin voi antaa itsestään ilman että menettää mitään, ei tarvitse aina vain lisää (mitään), eikä ego jatkuvasti esitä vaatimuksia. Se on antamista ilman että antaa rajallisesta itsestään, vaan ikuisuuden energian jakamista.
Joogan oppien mukaan tämä johtaa vääjäämättä onneen. Kun antaa pyyteettömästi, saa moninkertaisesti takaisin ja elämä virtaa makeasti.
~ ~ ~ ~
TedX-puheellaan tunnetuksi noussut Simon Sinek kysyi tammikuun alun videopuheessa, miksi kirjakaupan self-help-osasto pursuilee, mutta hyllyiltä ei löydy yhden yhtä help-others-opasta.
Kun self-helpiä on ensin opittu, on kenties aika siirtyä help-others-osastolle?
Empatia on kykyä asettua toisen asemaan, ymmärtää ja myötäelää. Englannin myötätuntoa tarkoittava sana compassion tulee latinan verbistä compassiō, joka tarkoittaa yhdessä kärsimistä. Myötätunto on sen ymmärtämistä, että meillä kaikilla on kipumme.
~ ~ ~ ~
Mitä enemmän antaa sydämestään, sitä enemmän saa. Pyyteetön hyvän tekeminen ja palvelu on suuri harjoitus.
Sevaa voi tehdä omien resurssiensa puitteissa: vie ruokailun päätteeksi kaverinkin astiat pöydästä tai tarjoa apua muussa ihan pienessä asiassa. Se on antamista, ja silloin elää yhtä lailla itseään kuin muita varten.
Kundaliinijoogaa 