Joogablogin aiheena tavat ja niiden muuttaminen

talvi_koiranputket_tekstiVuodenvaihteessa arvioidaan perinteisesti mennyttä ja suunnitellaan uutta. Meillä kaikilla on paljon automaattisia tapoja, joita toistamme päivittäin. Tiettyjen tapojen kohdalla se on oikein järkevää, mutta toisia asioita teemme enää oikeastaan tavan vuoksi.

Muutos on jatkuvaa ja me kaikki muutumme jatkuvasti. Ikä ja kokemus muovaavat meitä ja joskus pinttyneitä tapojakin kannattaa arvioida uudelleen.

Näistä pohdinnoista syntyi joulukuun blogikirjoitus Hidasta Elämää -sivuston Shakti Pad -blogiin.

Tässä on blogikirjoitus kokonaisuudessaan. Alkuperäinen teksti löytyy täältä.

*  *  *

Shakti Pad: On tullut tavaksi

Vuodenvaihde tarkoittaa monelle menneen summaamista ja uuteen orientoitumista. Perinteisesti tässä vaiheessa tehdään jonkinlainen elämänhallinnan ryhtiliike. Päätetään ottaa itseä niskasta kiinni tipattoman tammikuun tai uuden liikuntaharrastuksen merkeissä. Uudenvuodenlupaus liittyy usein hyvinvointiin.

Jotta uudelle tulisi tilaa, pitää vanhasta luopua. Vanhoja vaatteita, kirjoja tai tapoja pitää kenties siirtää pois, jotta uudet mahtuvat tilalle.

Luopuminen on monelle tuskallista, mutta samalla uuden edellytys. Ja elämä on jatkuvaa luopumisen harjoittelua, sillä pysyvää on vain muutos.

Itse asiassa, jokapäiväinen pieni luopuminen valmistaa meitä viimeiseen luopumiseen, kuolemaan. Se, miten helposti osaamme päästää irti menneestä, niin henkisestä painolastista kuin tavarasta, kertoo jotakin myös suhteestamme kuolemaan. (Ja joogisen käsityksen mukaan kaikki ihmisen pelot juontuvat tavalla tai toisella kuolemanpelosta, mutta tämä on jo kokonaan toisen kirjoituksen aihe.)

Kuolema on äärimmäinen muutos, mutta mikä tahansa pienempikin muutos tarkoittaa aina jotakin tuntematonta. Niinpä koko elämä on muutokseen sopeutumista ja itsensä kasvattamista, tuntemattoman hyväksymistä ja luopumiseen totuttelua.

Suojaudumme muutoksen keskellä tavoilla ja rutiineilla. Se on fiksua, sillä energiaansa ei kannata käyttää päivittäin esimerkiksi hampaiden harjauksen opetteluun. Vähintään 50 prosenttia tavoistamme on automaattisia. (Joidenkin mielestä jopa 85.)

Iso osa ajatusmalleistamme, päivän aikana suoritetuista pikku askareista sekä tavoista toimia ja reagoida tapahtuu siis automaattiohjauksen kautta. Eikä siinä ole mitään huonoa, elleivät nämä tavat ole meille jatkuvasti haitallisia.

Joitakin tapoja tarvitsemme vielä suojaksi: saatan ymmärtää, että jokin on minulle haitallista, mutten ole vielä valmis luopumaan siitä. Jotkut tavat ovat selkeästi osa identiteettiä: jollekin tupakointi on imagoasia. Joku ei saa aamuaan käyntiin ilman kahvia, ja kahvin hakeminen lähikuppilasta on tärkeä, joka-aamuinen työmatkarituaali.

Minä olen ”aina ajoissa” tai ”jouluihminen” tai ”meillä siivotaan aina perjantaisin” ovat niin ikään tapoja. Itsensä tyypittely tuo turvaa muutoksen keskellä, ja tavat ovat tukipilareita.

Joskus tavoista tulee addiktioita. Sanotaan, että meillä kaikilla on jonkinlaisia, eri asteisia addiktioita. Addiktionsa kannattaa kuitenkin valita viisaasti.

Vaikka tavat ovat isolta osalta automaattisia ja me kaikki tarvitsemme tapoja, ei se tarkoita etteikö niitä voisi muuttaa. Päinvastoin, elämän kulkiessa eteenpäin, tapojaan on järkevä muuttaa. Vanhetessaan ihminen todennäköisesti myös tutustuu itseensä aina vain paremmin ja ymmärtää, mikä hänelle kulloisessakin vaiheessa sopii.

Kundaliinijoogan oppien mukaan elämässä on kuusi asiaa, joihin voi (ja kannattaa!) elämän eri vaiheessa tehdä muutoksia.

Ruokatottumukset (1) vaikuttavat hyvinvointiin suuresti. Terveellinen ruokavalio tulee yhä tärkeämmäksi iän karttuessa. Parikymppinen ei todennäköisesti huomaa muutoksia jaksamisessaan, vaikka eläisi roskaruoalla, nelikymppisen vireystasoon ravinnolla on jo selkeä merkitys. Samanlainen ruoka ei myöskään sovi kaikille. On otettava selvää, mikä on juuri itselle hyväksi.

Fyysiset harjoitukset ja liikkuminen tai liikkumattomuus (2) ovat myös pinttyneitä tapoja. Kuten tiedetään, liikuntaharrastuksen aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä ja eri ikäkausina myös liikkumisen muodot muuttuvat. En tarkoita, että kuusikymppiselle sopii ainoastaan sauvakävely. Räjähtävää nopeutta vaativat lajit onnistuvat kuitenkin paremmin nuorilta niveliltä ja joustavalta keholta. Kestävyys taas vaatii kypsyyttä. Harva ultramaratoonari on alle nelikymppinen.

Kommunikaatiossa ja ihmissuhteissa (3) olemme niin ikään tapojemme orjia. Voimme vaikuttaa omaan kommunikointiimme ja siihen, miten suhtaudumme vuorovaikutukseen. Tämä pätee myös omaan itseen: kuinka suhtautuu itseensä ja kommunikoi itsensä kanssa.

Mieltä on vaikea muuttaa, mutta keho voi auttaa tässä. (Siksi joogaankin liittyy asentoja.) Kehon tuntemuksen ovat avain itsensä tuntemiseen. Matka on pitkä mutta palkitseva: jos tunteiden vaikutuksia kehossa ja erilaisia kiputiloja oppii kuulemaan ja tunnistamaan, ymmärtää paljon.

Hengittäminen (4) on eräs helpoimmista tavoista päästä kiinni tähän hetkeen. Olemme kuitenkin erittäin harvoin tietoisia siitä, miten hengitämme. Hengitys on avain irti päästämiseen: jokaiseen tunteeseen liittyy tietynlainen tapa hengittää. Muuttamalla hengitystään, voi muuttaa olotilaansa, voittaa egonsa ja mielensä. Ja valloittamalla mielensä valloittaa koko maailman.

Lepo ja uni (5) ovat tapoja. Riittävän levon ja rentoutuksen määrä ovat henkilökohtaisia, mutta kaikki niitä tarvitsevat. Uniongelmien kanssa painivat saattavat myös päivä toisensa jälkeen toistaa itselle haitallisia tapoja ymmärtämättä sitä.

Seksuaaliset tavat (6) muuttuvat niin ikään iän myötä, ja tätäkin kannattaa kunnioittaa. Vanhentuessaan ihminen usein tutustuu omaan seksuaalisuuteensa paremmin ja ymmärtää, mitä tällä saralla haluaa ja tarvitsee. Yleensä intiimiys, luottamus ja ymmärrys kasvavat.

Muutoksen edellytys on, että tavoistaan on tietoinen. Silloin niitä on myös mahdollista muuttaa. Kaikkia ”huonoja tapojaan” ei kannata yrittää muuttaa kerralla. Täydellisyyttä ei ole olemassa – paitsi siinä että se on jo tässä hetkessä.

Kaikella on tarkoituksensa. Eikä jokin tietty, haitallinenkaan tapa ole sattumaa. Sitä on saattanut tarvita oppiakseen jotakin. Jotakin toista tapaa tarvitsee vielä suojakseen, sillä aika ei ole kypsä juuri sille muutokselle.

Mutta jostakin tavasta saattaa huomata, ettei se enää olekaan välttämätön. Sen voi kenties korvata uudella, paremmin sopivalla?

Uuden tavan omaksumiseen menee aikaa. Tavat hioutuvat satojen ja tuhansien toistojen kautta. Joogisen käsityksen mukaan minkä tahansa tavan muuttamiseen menee 40 päivää. Opettelitpa sitten välttämään liikaa sokeria, jotakin tiettyä meditaatiotekniikkaa, harjaamaan (jostakin syystä) hampaita vasemmalla kädellä tai lopettaisit tupakoinnin, muuttuu tämä tapa 40 päivässä. Se on alku.

90 päivää vahvistaa uuden tavan ja 120 päivää tekee uudesta tavasta osan sinua. 1000 päivän jälkeen hallitset tämän uuden tavan.

Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle tietoisuudesta ja halusta muuttua. Vaikka elämässä tapahtuu hyvin paljon sellaista, mitä emme voi hallita, voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, mihin suuntaan muutos kulkee. Meillä jokaisella on oikeus nauttia elämästä ja kokea onnellisuutta – kukin omilla tavoillamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: