Joogablogin aiheena parisuhde joogisena harjoituksena

Elephant and dog sit on a deserted beachIhminen on sosiaalinen olento, ja opimme itsestämme suhteessa muihin ihmisiin. Läheisin ihminen on useimmiten puoliso, jonka kanssa jaamme elämän iloja ja suruja.

Yogi Bhajan kutsui avioliittoa korkeimmaksi joogan muodoksi, sillä pariskunta on niin lähellä toisiaan. Hän kuvailee parisuhdetta kahden metallin liitoksi: kun metalliseos syntyy, molemmista katoaa joitakin omia ominaisuuksia, tilalle tulee joitakin yhteisiä. Eikä pelkän romanttisen rakkauden sävyttämää parisuhdetta ole olemassakaan.

”Sinä päivänä kun mies on täysin tyytyväinen vaimoonsa ja vaimo mieheensä, jotakin on mennyt vikaan. Jokainen päivä tuo eteesi [henkistä] työtä. Toisinaan teillä on erimielisyyksiä tai yhteenottoja. Mitä elämä on ilman yhteenottoja, ilman keskustelua?” –Yogi Bhajan

Näistä pohdinnoista syntyi maaliskuun kirjoitus Hidasta Elämää -sivuston Sadhana -blogiin. Alla on kirjoitus kokonaisuudessaan. Alkuperäinen teksti löytyy täältä.

Parisuhde on korkeinta joogaa

Joogamatolla harjoitellaan muun muassa tietoisemmaksi kasvamista. Harjoittelu jatkuu arjessa. Elämä tuo eteen samoja opetuksia kerta toisensa jälkeen.

Peilaamme tunteitamme ja rektioitamme muiden ihmisten kautta, ja lähimpänä on usein puoliso. (Onhan se aika mieletöntä, että toinen sielu on valinnut juuri minut ja suostuu peilaamaan minua!)

Henkisellä polulla läheisestä ihmissuhteesta on hyötyä, sillä sitä kautta joudumme altistumaan epämukavuusalueelle. Läheisessä ihmissuhteessa joutuu sietämään (paitsi toisen, myös) omaa epätäydellisyyttään ja saa samalla suuren mahdollisuuden oppia.

Kumppanin löytäminen ei tietenkään ole edellytys henkiselle kasvulle. Monissa traditioissa korostetaan päinvastoin askeesia. Jooginen askeesi hakee yhteyttä muiden ihmisten sijaan ikuisuudesta, jumaluudesta, rakkaudesta, universumista – miksi tätä voimaa haluaakaan kutsua. Sekään ei ole helppo tie. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää.

~ ~ ~ ~

Ihmissuhde on ensisijaisesti suhde itseen. Kukaan tai mikään muu ei voi tehdä minua onnelliseksi tai kokonaiseksi. JoogaopettajaCharanpal Singh avaa asiaa englanniksi: disappointment eli pettymys kumppanin epätäydellisyyteen on sama kuin no appointment eli ei kohtaamista. Silloin ei enää kohtaa toista ihmistä tai itseään, vaan ainoastaan itse rakentamansa fantasian parisuhteesta.

Parisuhteissa samat erimielisyydet usein toistuvat. Mutta jos pysyy toisen rinnalla, haluaa nähdä puolison sellaisena kuin tämä oikeasti on, näkee myös itsensä. Laitamme toistemme päälle kaikenlaisia leimoja, joita emme kykene käsittelemään itsessämme.

On helppo syyttää toista ja kieltää oma osuutensa asiaan. Itsensä kohtaaminen on vaikeaa.

Pariskuntien riitelyä helpottaisi omien projektioiden ja tunteiden omistaminen – ei siis toisen syyttämiseen niistä. Tämä on psyykelle haastavaa. Tarvitaan vahva hermojärjestelmä, jotta tunteiden energioita kestää fyysisesti. Joogaharjoitukset auttavat.

Myös meditaatio, keskusteleminen ja kaikenlainen psyykkinen työ auttavat. Henkinen matka on itseensä tutustumista, ei vanhoihin tarinoihin, tapoihin tai uskomuksiin kiinnittymistä. Sielullisen rakkauden ja tietoisuuden avulla voimme auttaa toisiamme.

~ ~ ~ ~

Pienet onnistumiset kasvattavat luottamusta suhdetta ja kumppanina kohtaan, sekä lisäävät kykyä olla eri mieltä. Eri mieltä ihmiset voivat toki olla, se ei ole vaarallista. Oma tunne – oli se mitä tahansa riemusta silmittömään raivoon – on kuitenkin oma, ei kenenkään muun tunne. Siksi siitä kannattaa ottaa vastuu, eikä syyttää muita. Esimerkiksi vihaisena ei ole sovittelun tai analysoinnin aika, silloin kannattaa keskittyä tuntemaan omaa tunnettaan vahingoittamatta muita.

Yhtäaikaisten, ristiriitaisilta tuntuvien tunteiden sietäminen kuuluu parisuhteeseen.

Meissä kaikissa on kapasiteettia äärimmäiseen hyvyyteen ja äärimmäiseen pahuuteen. Niin minussa kuin puolisossa on kyky suureen lempeyteen, rakkauteen ja hellyyteen, mutta myös täyteen välinpitämättömyyteen.

Meissä jokaisessa on kauniita ja karmeita puolia, sillä olemme ihmisiä. Se on todellisuutta. Ja se on oikeastaan aika vapauttavaa: tässä me olemme, molemmat harjoittelemassa. Eikä harjoittelu ole harjoittelua, jos siinä ei välillä epäonnistu. Vain sitä kautta voi kasvaa mestariksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: