Elämän tarkoitus voi olla koko elämän halki kulkeva, selkeä päämäärä, joka ohjaa kulkijaa jatkuvasti. Elämän tarkoitus voi myös pysyä piilossa, osittain tai kokonaan. Aika moni meistä elää ilman tietoista tarkoitusta. Silti nousemme vuoteesta joka aamu.
Ja nousemalla vuoteesta teemme tällekin päivälle merkityksen. On huolehdittava lapsista, kodista, työstä – ja itsestä. Lähestulkoon jokaiselle päivälle on olemassa pieniä tavoitteita, unelmia, vältettäviä asioita tai tutkimusmatkoja. Nämä muokkautuvat mielen sopukoissa ja ohjaavat keskittymistämme tiettyyn suuntaan. Luomme itse maailmaa ympärillämme jatkuvasti.
Näistä pohdinnoista syntyi helmikuun kirjoitus Hidasta Elämää -sivuston Sadhana -blogiin. Alla on kirjoitus kokonaisuudessaan. Alkuperäinen teksti löytyy täältä.
~ ~ ~ ~
Ihmisen olemisen harjoittelua
Ajatukset muokkaavat meitä. Olemme sitä mitä ajattelemme. Vedämme puoleemme asioita, joiden parissa mielemme tiedostaen ja tiedostamattomasti häärii.
Mielen toimintaa kannattaisi tutkia ja oppia ymmärtämään, sillä mieli hallitsee kaikkea. En puhu nyt ajatusten kääntämisestä positiivisiksi. En ole yltiöpäisen positiivisen ajattelun kannattaja, sillä etsin totuutta, en kiiltokuvaa. Enkä halua kieltää usein negatiivisiksi nimettyjä tunteita, koska niillä on tärkeä sijansa elämässä.
Olen huomannut, että tietoisuuden harjoittaminen ja kasvattaminen eivät itse asiassa välttämättä muuta ajatuksiani (tai tunteitani), mutta tekevät minut niistä tietoisemmaksi. Ymmärrän aiempaa paremmin, miksi vaikkapa sairastun eli miten se minua juuri nyt palvelee.
Tietoisuuden kasvu muokkaa vääjäämättä ajatuksia totuudellisempaan suuntaan.
~ ~ ~ ~
Luomme maailmaa ajatuksillamme. Joka aamu luomme elämällemme tarkoituksen. (Miten minä tänään toteutan omaa elämääni?) Se ei ole mikään pieni asia. Siksi ei ole samantekevää, millä aamunsa aloittaa.
Päivästä tulee aivan erilainen, jos sen aloittaa kopeloimalla kännykän käteen vielä pimeässä huoneessa tarkistaakseen meilin ja facebookin tai jos vaihtoehtoisesti suihkun ja aamiaisen välissä keskittyy hetken tietoiseen hengittämiseen, kirjoittamiseen tai joogaan.
Aamun aloitus näyttää päivän suunnan: onko se kohti tietoisuutta vai tiedostamattomuutta.
~ ~ ~ ~
Se, mihin keskitymme, tulee senhetkisen elämämme suunnaksi. Keskitymme siihen, mihin ohjaamme ajatukset ja mielen. Huolestuminen on kuin ikävien asioiden rukoilemista.
Joogan oppien mukaan koostumme kehosta, sielusta ja mielestä. Keho on sielun koti. Sielu on todellinen olemuksemme, ikuinen, täydellinen ja jumalainen. Mieli on työkalu tässä maailmassa toimimiseen ja itsensä ymmärtämiseen.
Joogit sanovat, että mieli on nopeampi kuin Jumala. Ajatuksen vauhti on valoa nopeampi, tietoisuus taas on hidas. Ajatukset ja mieli työskentelevät jatkuvasti, myös silloin kun nukumme. Aivoissa käy jatkuva kuhina. Olemme monta kertaa päivän aikana täysin mielen armoilla. Siksi tunteelliset reaktiot, siksi mielihalut, siksi epäselvyys, voimattomuus, ehdottomuus…
Mieli on valtavan hieno työkalu: se osaa ratkoa ongelmia valonnopeudella. Se auttaa löytämään luovia ratkaisuja ja ymmärtämään monimutkaisia rakennelmia.
On hyvin vaikeaa nousta oman mielensä pomoksi. Mutta jos ei yritä, sitä ei taatusti ainakaan saavuta ja elää mielen orjana koko ikänsä.
~ ~ ~ ~
Yogi Bhajan puhui monesti mahdollisesti ihmisestä, ”possible human”. Meissä kaikissa on valtava potentiaali, jota kollektiivisesti jatkuvasti koulutamme paremmin käyttöömme. Tämä ihmisyys kumpuaa sydämestä, myötätunnosta ja yhteyden tunnustamisesta.
Ihmisyys tarkoittaa (mahdollisena) ihmisenä olemisen harjoittelua. Harjoitteluun kuuluu se, että saa myös epäonnistua.
Joskus istun puistonpenkillä, kahvilassa, lentokentällä tai bussissa ihmisiä katsellen. Kun ajattelen, millaisen mielen sekamelskan kanssa useimmat meistä elävät ja silti selviämme arjen askareista, tuntuu se lähinnä ihmeeltä. Silloin minut valtaa usein hellyys ja myötätunto.
Kaikki me olemme samanlaisia reppanoita.
Kundaliinijoogaa 